Elämästä kriiseilevä imuri

Siivouskaapin nurkassa kyhjötti yksinäinen imuri. Imuri oli joutunut värjöttelemään kaapissa jo vuosikaudet, sillä sen omistajat eivät olleet mitään siivousintoilijoita. Vain kerran elämänsä aikana imuri oli otettu kaapista ulos ja sekin sattuma sai imurin pyörät rullaamaan häpeästä. Imuria ei tietystikään ollut käytetty imuroimiseen, vaan pahaisen kärpäsen metsästämisen! Omistajat jahtasivat sinkoilevaa kärpästä imurin letkun kanssa ihan kuin se olisi ollut kultaa. Ja mainittakoon vielä, että vahingossakaan imuri ei koskenut pinttyneen pölyttynyttä lattiaa!

Todennäköisesti tuo kärpänen majaili vieläkin imurin sisuksissa. Ehkä se oli jopa perustanut jonkinlaisen kärpäsyhdyskunnan pölypussin sisään. Imuri lohduttautui usein ajatuksella, että kärpäsyhdyskunta lisääntyisi pölypussin sisällä hallitsemattomasti ja palaisi kostamaan omistajille.  Ehkäpä kärpäset voisivat ryhmätyön voimin imuroida omistajat pölypussin sisään! Vaikka imurin letku oli varmaankin liian pieni heille, varsinkin kesäkauden jälkeen.

Imuri pohti usein syytä elämälleen, sillä hänen perimmäinen käyttötarkoituksena oli riistetty. Pahimmalta tuntui se, että imurin omistajat tuntuivat käyttävän kaikenlaisia vempaimia ja koneita, mutta eivät imuria. Heidän kaapeistaan löytyi esimerkiksi appelsiininavaaja sekä keskivarpaan kutittaja. Ja kaikkia näitä vekottimia mokomat sitten hyödynsivät! 

Aiemmin imuri ei ollut sen kummemmin pohtinut elämänsä tarkoitusta, mutta vuosi takaperin omistajat olivat heittäneet kaappiin kirjan, joka käsitteli Kierkegaardin pohdintoja elämän tarkoituksesta. Imuri oli kaikessa tylsyydessään päättänyt lukea kirjan ja joutunut aivan uudenlaisten kysymysten äärelle.  Itseasiassa imuri ei ollut enää edes varma oliko se ylipäätään imuri. Toisaalta, mikä muu vempain se voisi muka olla. Ei ainakaan keskivarpaan kutittaja! Eikä ainakaan ihminen! Vai laskettiinko ihminen edes vempaimeksi? Ehkä imuri olikin elefantti?

Kaikki tuo eksistentialistinen tuska ajoi imurin lopulta väistämättömän päätöksen eteen. Imuri päätti karata. Hienoa päätöstä vaikeuttivat kuitenkin käytännön realiteetit: miten ihmeessä imuri onnistuisi pääsemään kaapista edes ulos? Kuin vastauksena imurin kysymykseen omistajat paiskasivat kaappiin jälleen uuden kirjan. Kirja käsitteli henkisen ja fyysisen kehon yhteyttä ja meditaatiota. Kirjassa kerrottiin, että olennoilla oli erikseen fyysinen ja henkinen olomuoto. Eräät gurut jopa uskoivat, että syvällisen meditaation avulla oli mahdollista irrottaa mieli kehosta. Tämä sai imurin aivonystyrät rullaamaan! Mikäli imuri onnistuisi näiden syvällisten meditaatioharjoitteiden avulla irrottamaan ajattelunsa metallisesta kehostaan, voisi hän mielen voimalla työntää itsensä ulos omistajien asunnosta kohti parempia pölyntäytteisiä seikkailuja.

Imuri alkoikin säännöllisesti harjoittaa kirjassa suositeltuja meditaatioita, kunnes eräänä keskiviikkona hän koki olevansa valmis irrottautumaan rungostaan. Imuri aloitti tavanomaisella seinääntuijotus-rutiinillaan.   

Ruumista irtautuminen oli vaikeampaa kuin imuri olisi kuvitellut. Metallinen runko ei suoraan suodattanut ajatuksia ulkopuolelle. Mutta sitten imuri sai oivan idean! Hän johdattaisi tietoisuutensa imurin letkua pitkin ulos! Siinähän olisi juuri ajatusten mentävä kolo...

Whiuuum kuului vain, kun imurin ajatukset kömpivät kohti vapautta. Hetken kuluttua imuri jo katselikin metallista ruhoaan ilmassa leijuen. Piru, minähän olen aika hyvännäköinen, imuri tuumi ja mietti, pitäisikö hänen palata kehoonsa. Mutta sitten imuri muisti, miten kamalaa elämä asunnossa A 22 olikaan ollut! Hän ei voisi koskaan enää palata!

Ensitöikseen imuri hivuttautui postilaatikosta rappukäytävään. Voi mikä vapauden tunne! Imuri voisi tehdä mitä vaan. Matkustaa vaikka Tampereelle!

Vapauden tunne ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä imuri alkoi melkein heti pohtimaan, mitä hän voisi elämässään saavuttaa pelkän tietoisuutensa kanssa? Ei ainakaan pölyttömiä lattioita..

Imurin ajatukset lysähtivät maahan. Kotiin hän ei halunnut palata. Ulkona tuuli saattaisi taas riepotella ajatuksia ties minne. Paremman vaihtoehdon puutteessa, imuri päätti laahustaa kerrostalon portaita niin ylös kuin pääsisi.  Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen, imuri saapui ullakon ovelle. Hän tiivisti ajatuksensa ja livahti oven alta vintille. 

Aluksi kaikki näytti vain hämärältä massalta, mutta sitten imuri alkoi erottaa yksityiskohtia. Hyvin pieniä ja ihania yksityiskohtia. Ullakko oli aivan täynnä pölyä! Kukaan ei ollut siivonnut siellä vuosikausiin! Imuri oli vihdoin löytänyt paratiisinsa, mutta ei voisi nauttia siitä ilman runkoa.

Pah ja pyh, imuri tuumi ja vaelteli päättömästi ullakon käytävillä. Miksi mikään hänen elämässään ei tuntunut onnistuvan? Kaikesta puuttui se… imurin ajatus jäi kesken, kun hän huomasi edessään nuhjuisen ja vanhannäköisen imurin! Uskaltaisikohan imuri tunkeutua tämän toisen imurin sisälle ja vallata sen? Tai jos ei nyt vallata, niin ainakin elää symbioosissa... Imuri oli liian pitkällä luovuttaakseen nyt. 

Imuri keskitti kaikki ajatuksena ja siirsi ne varren kautta toisen imurin sisään. Siellä oli tyhjää. Kuului vain tasaista tuulen huminaa. Kaikkia ei näköjään ollut ajatuksilla siunattu. Tai ehkä toisenkin imurin ajatukset olivat vaeltaneet jonnekin kauas pois. Tai sitten se oli saanut identiteettikriisin ja luullut olevansa elefantti ja matkustanut tuulen mukana Turkuun. Tai jonnekin muualle, missä niitä elefantteja nyt asuikin. Mutta väliäkö tuolla, pääasia oli, että imurilla oli nyt runko ja töpseli. Ja PALJON pölyä. Mitäpä muuta sitä imuri voisi elämässään toivoa? Ehkä vähän kiitosta, mutta siitä imuri oli valmis joustamaan.

Imurin onneksi sattui kuitenkin vielä niin, että vuosi ullakolle muuton jälkeen kerrostalossa järjestettiin asuntonäyttö. Eräs näytössä vieraillut pariskunta halusi nähdä myös ullakon säilytystilat ja myyntihalukas kiinteistövälittäjä lähti niitä oitis näyttämään. Heti ullakolle astuttuaan pariskunnan silmät suurenivat hämmästyksestä.

-Enpä ole ikinä elämässäni nähnyt näin pölytöntä ja hienosti hoidettua ullakkoa, totesi pariskunnasta toinen ja sai imurin pyörät kieriskelemään onnesta.